Tämä perinteinen vuosikymmeniä vanha astiakaappi oli menossa kovaa vauhtia kaatopaikalle. Minä näin siinä kuitenkin vielä paljon potentiaalia "pienellä" fiksauksella. Pohjalevy ja jalkojen alaosat olivat todella huonossa kunnossa. Toinen kaapinovi oli haljennut ja yksi sarana oli rikki. Viimeiset vuosikymmenet kaappi oli palvellut työkalukaappina mummolan kellarissa. Siinä oli kolme kerrosta maalia päällekäin ja melkoisen sotkuinen, likainen ja naarmuttunut niin sisä- kuin ulkopuoleltakin.
Asetin tavoitteeksi saada kaapin käyttökuntoon kesän aikana. Ennen Juhannusta alotin ja muutama viikko sitten sain omaan kotiini. Työvaiheet olivat seuraavanlaiset:
1) vanhojen maalipintojen irrotus
(aiemmat värit ennen tätä viimeisintä sinistä olivat vihreä ja beige)
2) hiominen
3) pohjalevyn ja jalkojen korvaus, rikkinäisten osien paklaus
4) maalaus
5) saranoiden uudelleen kiinnitys
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kauan siinä meni. Varsinkin vaiheissa 1 ja 2. Ja ne oli myös melkoisen sottaisia vaiheita. Hengityssuojus tuli ihan tarpeeseen ensimmäisen hiomispäivän jälkeen.
Ihan omin avuin en olisi projektista selvinnyt. Hiomakonetta en ollut koskaan aiemmin käyttänyt ja aika vähällä oli muukin nikkarointitausta. Iskä oli siis päältä kattomassa ja vähän välillä mallia näyttämässä.
Työstin ensin kaikki irrotettavat osat eli laatikot ja kaapinovet ja lopuksi rungon. Täytyy kyllä myöntää että välillä tympäs jo koko homma, kun tuntu ettei valmista tuu millään, paikotellen oli maalit niin kovasti kiinni. Maalinpoistossa oli apuna työkaverilta lainattu kuumailmapuhallin, jolla maalipintaa sai sulatettua ja sitten rapattua pois. Maalipinnan alta paljastui yllätyksiäkin. Tuon raaputuksen taustalla on nimikirjaimista päätellen luultavasti tätini..
Siinä vaiheesa kun hiomisurakka oli valmis tuntui että oltiin jo voiton puolella. Rikkinäinen kaapinovi liimattiin kiinni ja paklattiin pahimmat kolot. Pohjalevyn sai irrottaa ihan huoletta ja se korvattiin kalustelevyn palalla joka löytyi vanhempien varastosta.
Jalkojen korvausta mietin kans melkolailla koska sellaiseksi niitä ei kannattanut jättää huonokuntoisuutensa vuoksi. Eri viritelmiä niihin mietittiin, mutta lopulta päädyttiin vain sahaamaan (iskä sahas) 5cm huonointa osaa pois. Tuloksena vähän matalampi ja kenkkana kaappi, mutta ihan toimiva huopatossuilla säädettynä.
Alkuperäinen idea mulla oli, että olisin maalannut kaapin vain ohuesti yhdellä kerroksella valkoista maalia. Eli niin että alla olevat vanhat vihreän ja sinisen sävyt olisivat kuultaneet läpi. Tuon ensimmäisen maalikerroksen jälkeen lopputulos oli kuitenkin niin epätasainen eripuolilla kaappia, että maalasin vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Eli lopputuloksena täysin peittävä valkoinen. Jossain vaiheessa harkitsin jos olisin hiekkapaperilla hionut vähän "kulumaa" kaapin reunoihin, mutta en tohjennut alkaa siihen hommaan, kun näyttää hyvältä näinkin.
Vetimien väriä en osannut päättää missään vaiheessa, joten ajattelin että jääkööt ne sitten tuollaisena kuluneena muistuttamaan vanhoista maalikerroksista ja tuomaan sitä vanhaa fiilistä mitä tähän hain.
Viimeiseksi koitokseksi jäi uusien saranoiden laitto oviin. Onneksi en nakannut niitä vanhoja roskiin irroitusvaiheessa. Nimittäin niinhän siinä kävi, että ne vanhat siihen sai kivuttomimmin paikoilleen kuitenkin. Se yksi rikkinäinen piti korvata uudella, mutta sitä ei kyllä edes erota valmiissa kaapissa.
Vanhempien pihalla tämä projekti toteutettiin ja kun tänne omaan asuntoon sen sain, niin huopatossuilla sai tosiaan vähän tuota kieroutta ojentaa. Mutta hyvin se on asiansa ajanut ja oon kyllä tosi tyytyväinen että pidin pääni, enkä antanut periksi tämän kaatopaikalle viemisen kanssa. Muistona vanhasta elämästään yhden kaapinoven sisäpuolella on äitini nimikirjoitus joltain menneeltä vuosikymmeneltä.
Mitä virkaa kaappi sitten nykyään toimittaa..?
Että semmoinen projekti.
