Eka pitsihuivi tehtynä. Piste.
Ei vaitiskaan... Kommentoidaan nyt jotain silti. Ei ehkä paras lanka + ohjevalinta yhteen. Tai puikkovalinta tai joku. Kuvio ei oo ollenkaan niin kaunis, kuin sen tulisi olla. Vähän venähtäneitä nää mun pallukat. Ohjeessahan ei sinällään mitään vikaa ollu. Kauheena sain silti tehtyä virheitä sinne. Melkeen useammalla kerroksella huomasin että lopussa ei enää silmukat täsmänny kuvioon, kuin että olis menny tasan. Ja kun ei oikeen viittis tällasta lankaa alkaa purkaankaan, niin ihan pokkana vaan lisäilin niitä silmukoita sinne.
Lankahan oli tosi pehmeetä (snyltä saatua) ja aika hienojakoista ja ohutta. Aloin sitten kaksinkertaisena sitä neuloon ja tottakai se sitten loppu kesken. Piti ostaa Novitan Rosea tuota viimeistä kaaviota varten. Yllättävän lähellä oli tuo värisävy, vähän vaan tummempi. 2. kaaviota toistin muistaakseni 6 kertaa.. Tuli just sellanen niukka naukka kaulahuiviksi riittävä. Ja vaikka vaihdoin isommat puikot päättelyyn niin silti se kiristi vähän... Mutta en jaksanu siitäkään enää siinä vaiheessa välittää. Ja pingotus.. No kyllä mää sen nuppineuloilla löin olohuoneen mattoon puoleksi päivää, en todellakaan alkanu mittaileen että tulee symmetrinen kuvio (ihan niinku enää tässä vaiheessa olis ollu väliä). Äitillehän tuo kelpas.
Nyt on puikoilla ihanan ihana Central Park Hoodie! Toivottavasti tuollanen katastrofihuivi tarkoittaa sitä, että seuraava työ on maailman ihanin ja onnistunein ikinä!
Ei vaitiskaan... Kommentoidaan nyt jotain silti. Ei ehkä paras lanka + ohjevalinta yhteen. Tai puikkovalinta tai joku. Kuvio ei oo ollenkaan niin kaunis, kuin sen tulisi olla. Vähän venähtäneitä nää mun pallukat. Ohjeessahan ei sinällään mitään vikaa ollu. Kauheena sain silti tehtyä virheitä sinne. Melkeen useammalla kerroksella huomasin että lopussa ei enää silmukat täsmänny kuvioon, kuin että olis menny tasan. Ja kun ei oikeen viittis tällasta lankaa alkaa purkaankaan, niin ihan pokkana vaan lisäilin niitä silmukoita sinne.
Lankahan oli tosi pehmeetä (snyltä saatua) ja aika hienojakoista ja ohutta. Aloin sitten kaksinkertaisena sitä neuloon ja tottakai se sitten loppu kesken. Piti ostaa Novitan Rosea tuota viimeistä kaaviota varten. Yllättävän lähellä oli tuo värisävy, vähän vaan tummempi. 2. kaaviota toistin muistaakseni 6 kertaa.. Tuli just sellanen niukka naukka kaulahuiviksi riittävä. Ja vaikka vaihdoin isommat puikot päättelyyn niin silti se kiristi vähän... Mutta en jaksanu siitäkään enää siinä vaiheessa välittää. Ja pingotus.. No kyllä mää sen nuppineuloilla löin olohuoneen mattoon puoleksi päivää, en todellakaan alkanu mittaileen että tulee symmetrinen kuvio (ihan niinku enää tässä vaiheessa olis ollu väliä). Äitillehän tuo kelpas.
Nyt on puikoilla ihanan ihana Central Park Hoodie! Toivottavasti tuollanen katastrofihuivi tarkoittaa sitä, että seuraava työ on maailman ihanin ja onnistunein ikinä!
Kaunis huivi ja kauniit kuvat. Tuo on ainoa pitsihuivi minkä minä olen ikinä puikottanut ja muistaakseni minullakin oli kerroksia, jossa silmukkamäärät eivät ihan täsmänneet :).
VastaaPoistaNo voi kettu, niinkö siinä sitten kävikin? Vaikka tottapa se on, että noiden pitsiviritysten tekeminen vaatii harjoittelua. Mä teenkin siksi just mieluiten niitä huiveja vaan, joita oon ennenkin kokeillu ja ohjeet selkeiksi havainnut (plus että tiedän, että oon jo kerran osannut), kun en jaksa stressata siitä, et mitähän siitä lopputuloksesta oikein tulee.
VastaaPoistaHyvältähän se näyttää!
VastaaPoistaItse tykkään pingoittaa huivit Bilteman hyppyruudun päällä, ja pingotuksen jälkeen voipi hyppyruudut kerätä siisti kaappiin.
Varmasti kuitenkin käytössä pehmeä ja lämmin huivi. Ei kukaan kaulassa kuitenkaan kato, että joku silmukka on vinksallaan. Sitäpaitsi tuo on minusta ihan kaunis!
VastaaPoistaEi haittaa kuule pienet virheet, niitä ei kukaan tuossa huomaa! Itse olen neulonut useamman pitsihuivin ja silti tuntuu, että aina oppii jotain uutta tai että jonkun asian voisi tehdä ensi kerralla vähän fiksummin. Central Park Hoodieta on varmaan mukava neuloa huivin jälkeen!
VastaaPoistaKaunis! Muutama silmukka sinne tänne ei juuri haittaa ja kukaan ei niitä huomaa. Minttumaarin haluaisin itsekin vielä tehdä kunhan saan ensin Fifin tehtyä Elfin colorista.
VastaaPoistaKaunis huivi. Mulla on kanssa juuri aloitettu ensimmäinen Minttumaari, saa nähdä, mitä siitä tulee :)
VastaaPoistaHieno huivi ja pienet virheet eivät haittaa mitään pitsineuleessa, varinkaan huivissa. Sen kun lisäilee tai vähentelee silmukoita:)
VastaaPoistaPingoituksenkaan ei tartte niin viimeisen päälle olla, syrttyynhän se menee jos kaulassa pitää!
Kaunis huivi ja kiva väri, minä tykkään!
VastaaPoistaSitäpaitti jos jossain oliskin joku silmukka vähän sinnepäin, niin kukapa sen käytössä huomaa?
Oman Minttumaarini tein kokonaan Rose Mohairista ja pingotinkin mielestäni suht huolella. Silti noi reunat vetäyty tosi pian kasaan eikä se pingotus pysyny... (minäkin käytin muuten pingotukseen mattoa olkkarissa).
Aquila on ollu tähän asti mun suosikkin-pitsihuivini, olen neulonu niitä vasta 2 lahjaksi, oma on vielä tekemättä ;)
Kaunishan siitä tuli. Ei niitä pikkuvirheitä kukaan oikeasti huomaa.
VastaaPoistaPingottamisella saa pitsihuiville ihmeitä aikaan. Minä pingotan huivit ylimääräisen petauspatjan päällä. Annan ensin huivin liota vedessä n.20 min ja sitten rullaan sen pyyhkeen sisällä kuivemmaksi. Tämän jälkeen pingotan huivin niin piukeaksi kuin vain ikinä saan.
Pitsihuivia on siinä mielessä kiva tehdä, että siinä saa "vapaasti" tehdä virheitä. Niitä kun ei kukaan lopputuloksessa huomaa. Kaunis on.
VastaaPoistaHuivi näyttää kauniilta. Pitsissä ei onneksi huomaa helposti lisättyjä ja puuttuvia silmukoita.
VastaaPoistaKaunis huivi!
VastaaPoista